Etusivu » haastattelu
Category Archives: haastattelu
Tiibetiläisen kirjailijan Kelsang Lhamon haastattelu: Inspiraatiota kirjoittamiseen vuosisatojen takaa
Riika J. Virtanen
Konferenssissa Prahassa
Kävin heinäkuussa 2022 Prahassa, koska siellä järjestettiin suuri tibetologinen IATS-konferenssi eli 16. Kansainvälinen Tiibetin tutkimuksen seminaari (the 16th International Seminar of Tibetan Studies). Tuntui ihmeelliseltä ja ihanalta, että pitkän korona-ajan jälkeen saattoi taas kokoontua ihan läsnäolevana oikeassa konkreettisessa paikassa, eli Kaarlen yliopistolla järjestettyyn konferenssiin sen sijaan, että olisi vain istunut kotonaan tuijottamassa ruutua Zoom-tapaamisen aikana. Sen lisäksi, että tapasin monia tutkijakollegoja siellä, oli aivan erityisen upeaa saada tavata tiibetiläinen runoilija Kelsang Lhamo (s. 1973), jonka kanssa olin vaihtanut spostiviestejä, mutta en ollut koskaan aiemmin tavannut oikeassa elämässä.
Tapasin Kelsang Lhamon ensimmäisenä varsinaisena konferenssipäivänä Buddhist Digital Resource Centren (BDRC) pöydän ääressä. Tällä merkittävän digitaalisen kokoelman omaavalla kirjastolla oli infopiste käytävällä konferenssin aikana, jossa tutkijat saattoivat saada neuvoja, miten käyttää sen kokoelmia [1]. Olen kääntänyt suomeksi joitain Kelsang Lhamon runoja [2] ja myös konferenssiesitykseni käsitteli hänen runouttaan, joten oli mahtavaa vihdoin saada tavata tämä Bostonissa asuva runoilija ja kirjailija, joka myös työskentelee BDRC:ssä ja oli sen takia mukana sen tiimissä konferenssissa. Päätimme tavata seuraavana iltapäivänä ja mennä illastamaan yhdessä. Saisin myös haastatella häntä. Seuraavana päivänä menimme syömään saman kadun varrella sijaitsevaan intialaiseen ravintolaan ja sain esittää hänelle kysymyksiä.
Varhaisia vaikutteita VI dalai-laman Tshangyang Gyatson lauluista
Haastatellessani häntä, Kelsang Lhamo toi esiin, kuinka paljon hän on saanut vaikutteita ja inspiraatiota traditionaalisesta tiibetiläisestä kirjallisuudesta. Tuntui, että tämä tällä hetkellä Amerikassa Bostonissa elävä tiibetiläinen kirjailija ja runoilija ei niinkään ole hyödyntänyt länsimaiden tiibetiläisestä kulttuurista kovin poikkeavaa kulttuuria inspiraation tai tiibetiläisen tradition uudistamisen lähteenä, vaan tietoisesti kääntyy omaan traditioonsa päin hyödyntäen sen tyylikeinoja. Hän on alunperin kotoisin Lhokhasta Tiibetistä (Tiibetin autonomiselta alueelta) melko pienestä paikasta Gongkarin (Gong dkar) alueella, jonka lähellä on Ling Repan (gLing ras pa) retriittikeskus nimeltä “Naphug” (gNa’ phu ri khrod) sekä Dorje Drag (rDo rje brag) niminen luostari.
Kyselen miten Kelsang Lhamo aloitti kirjoittamisen ja hänen ensimmäisistä kirjoituksistaan. Hän aloitti kirjoittamaan varsin varhain, noin 12-13 vuotiaana. Tuolloin hän piti erityisesti VI dalai-laman Tshangyang Gyatson (Tshangs dbyangs rgya mtsho) lauluista. Niitä on julkaistu painettuna, mutta Kelsang Lhamo kuuli niitä nuorena vanhemmiltaan ja muilta kotiseutunsa ihmisiltä, jotka lauloivat niitä. Naiset saattoivat laulaa niitä jopa jonkinmoisena “kilpailuna” niin, että lauloivat vuorotellen ja jotkut heistä jopa keksivät omia laulujaan. Myös Kelsang Lhamo alkoi sekä laulaa että kirjoittaa omia laulujaan, mutta näitä varhaisia lauluja ei vielä tuolloin julkaistu. Hän kertoo oppineensa ulkoa satoja lauluja ja kirjoittaneensa omiaan samalla tyylillä.
Kun Kelsang Lhamo oli noin 14-vuotias, hän sai mahdollisuuden osallistua kirjallisuuslehti “Lhokhan kirjallisuus” (Lho kha rtsom rig sgyu rtsal) järjestämille luennoille, joilla oli opettajana Dungkar Losang Thrinley (Dung dkar blo bzang phrin las) sekä muita lamoja. Dungkar Losang Thrinley opetti runoutta. Hän on kirjoittanut kommentaarin intialaiseen tiibetiksi käännettyyn runouden klassikkoteokseen Dandinin Kāvyādarśaan. Kelsang Lhamo kommentoi, että mahdollisuus opiskella kirjallisuutta auttoi myös kehittämään hänen omia kirjoitustaitojaan.
Ensimmäinen julkaistu kirja “Uneksuntaa Askeettien talossa”
Seuraavaksi juttelemme Kelsang Lhamon ensimmäisestä kirjasta ja hänen elämästään sen kirjoittamisen ja ilmestymisen aikoihin. Ensimmäinen kirja syntyi Intiassa Dharamsalassa. Kelsang Lhamo oli vielä hyvin nuori saapuessaan Intiaan Tiibetistä, vain 16-vuotias. Hänen ei aluksi ollut tarkoitus jäädä Intiaan vaan hän oli toivonut näkevänsä Dalai-laman ja Bodhgayan ja sitten palaavansa takaisin kotiseudulleen koulun loman loputtua. Näin ei kuitenkaan käynyt. Dalai-laman näkeminen antoi hänelle inspiraatiota ruveta nunnaksi.
Dharamsalassa Kelsang Lhamo asui Rishi Bhavan nimisessä talossa joidenkin muiden nunnien kanssa ja luki ja kirjoitti paljon. Hän kertoo aina halunneensa kirjailijaksi. Siellä syntyi hänen ensimmäinen kirjansa “Uneksuntaa Askeettien talossa” (Drang srong bsti gnas kyi rmi lam yun cig). Amnye Machen instituutti julkaisi sen vuonna 1999. Se sisältää neljän nunnan tarinat. Olen jo aiemmin kuullut Kelsang Lhamolta hänen lähettämässään viestissä, että tarinat ovat todellisuuspohjaisia, vaikka osassa nunnien nimiä on muutettu. Kelsang Lhamo puhuu nunnien tarinoista, jotka hän on kirjoittanut tuohon teokseen. Teoksessa olevan Pelmon (dPal mo) tarina on hänen parhaan jo edesmenneen ystävänsä elämäntarina. Hän halusi kirjoittaa sen, koska hän koki tämän ystävän elämäntarinan hyvin erityisenä. Hän luonnehtii tämän ystävän tarinaa uskomattomana ja sen päähenkilöä hyvin autenttisena ja viattomana persoonana. Kun hän ajattelee tämän ystävän elämää, hän kertoo tuntevansa sekä syviä surun että ilon tunteita.
Kirjailija luonnehtii jokaisen nunnan elämäntarinaa teoksessa hyvin merkittäväksi. Joskus häneltä on kysytty, miksi hän valitsi juuri nuo nunnat? Hän kertoo pitäneensä juuri näiden nunnien elämäntarinoita syvästi koskettavina, vaikka on totta, että jokaisella ihmisellä on tarina. Kelsang Lhamo kommentoi vielä yhtä tarinoista, joka on Zhakabpa (Zhwa sgab pa) nimisestä perheestä olevan nunnan tarina. Hän selittää, että tuo nunna sai nuoruudessaan nauttia jopa ylellisestä elämästä, mutta myöhemmin hänen vanhetessaan hänen elinolosuhteensa olivat hyvin vaikeat. Tämä johtui siitä, että hän oli ruvennut nunnaksi ja vaikka Zhakabpan perhe on hyvin suuri, kukaan ei hänen tullessaan vanhaksi huolehtinut hänestä. Hänen elämänsä oli hyvin yksinäistä. Aiemmin, ennen Intiaan tuloaan, hän oli ollut vankilassa. Kelsang Lhamo kommentoi, että on surullista ajatella tämän nunnan kokemia vaikeuksia.
Kirjoittaessaan teosta, Kelsang Lhamo kertoo, ettei hän ollut tehnyt mitään etukäteissuunnitelmaa kirjan kirjoittamisesta tai että se julkaistaisiin jonain päivänä. Ollessaan retriitissä Rishibhavan nimisessä talossa hän kirjoitteli nunnien tarinoita muistikirjoihinsa ja laittoi sitten ne vain syrjään. Teos päätyi julkaistavaksi Pema Bhumin ja Tashi Tseringin ansiosta. Retriittipaikassa oli ollut myös joitain opiskelijoita Amdosta. Kelsang Lhamo kertoo Dorje Tsering nimisen henkilön olleen myös siellä ja tuoneen paikalle Pema Bhumin. Tämä kertoi asiasta Tashi Tseringille, jolla oli vaikutusvaltaa Amnye Machen -nimisessä instituutissa, joka julkaisi kirjoja ja myös lehteä. Kirjailija kommentoi, että äskettäin Tiibetistä tulleet tiibetiläiset tunsivat itsensä läheisiksi toisilleen koska heitä oli sen verran vähän siihen aikaan [3].
Kirjallisia malleja ja vaikutteita: esikuvia ja inspiraatiota tiibetiläisestä traditiosta
Ymmärtääkseni enemmän Kelsang Lhamon saamista kirjallisista vaikutteista kyselen hänen kirjallisista esikuvistaan ja inspiraationsa lähteistä. Keskustelemme kirjoista, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä. Hän kertoo rakastavansa Peljorin (dPal ’byor) romaania gTsug g.yu (“Turkoosipääkoriste”) ja oli tuonut sen Tiibetistä mukanaan. Kun hän matkasi Intiaan Tiibetistä, hänellä oli mukanaan Milarepan laulut, gTsug g.yu ja Dragdong Treling Wangdorin (Brag gdong bKras gling dbang rdor) romaani bKras zur tshang gi gsang ba’i gtam rgyud (The Secret Tale of Tesur House, “Tesurin talon salainen tarina”). Hän kantoi niitä mukanaan lumivuorilla ja kun täytyi heittää jotain pois painon takia, hän heitti muita tavaroita kuten huopia tai tsampaa, mutta säilytti kirjat kantaen niitä mukanaan. Kerron hänelle itsekin lukeneeni kyseiset teokset ja että ne olivat tehneet vaikutuksen myös minuun [4]. Koska olin juuri kuullut, kuinka tärkeitä VI dalai-laman laulut olivat Kelsang Lhamolle hänen lapsuudessaan, kyselin eikö mukana ollut myös sitten kyseisiä lauluja? Tähän hän vastasi kertoen, että tiibetiläiset aina opettelevat ne ulkoa. Aiemmin lauluja ei ollut kirjoitetussa muodossa, mutta ihmiset menivät keräämään niitä maaseudulle ja sitten laulut koottiin yhteen.
Tärkeänä inspiraation lähteenään Kelsang Lhamo mainitsee Tsangnyön Herukan (gTsang smyon He ru ka), Milarepan elämäkerran kirjoittajan. Hän kirjoitti Milarepan elämäkerran 400 vuotta jälkeen sen ajan, jolloin Milarepa eli Tiibetissä. Kelsang Lhamo kommentoi, että Tsangnyön Herukan kirjoitustyön ansiosta Milarepa on tullut todella tunnetuksi. Hän kuvailee Tsangnyön Herukan kirjoitustapaa todella syvällisenä, selkeänä ja merkityksellisenä. Sanat ovat niin hyvin valittuja, ettei yhtäkään voi jättää pois. Kelsang Lhamo oli 12-vuotias kun hän luki Tsangnyönin kirjoittaman Milarepan elämäkerran opetellen sen ulkoa. Kun naiset kokoontuivat yhteen hänen kotiseudullaan, hän kertoi heille Milarepan tarinaa. Kelsang Lhamo kertoo haastattelua edeltäneellä viikolla lukeneensa uudelleen Tsangnyönin elämäkerran, koska halusi tarkistaa erään seikan siinä.
Kailash vuorella
Aiemmin mielenkiintoni herätti Kelsang Lhamon profiilissa BDRC:n sivuilla ollut maininta runoteoksesta, jonka nimeksi oli mainittu “A Maiden’s Wandering Westward”. Olin kysellyt siitä myös spostitse, mutta olin saanut vastauksen, että sitä ei ole vielä julkaistu. Myöhemmin sain spostiviestissä tiedon kirjailijalta, että hänellä on pöytälaatikossa yli 300 lyhyttä runoa. Haastattelussa Kelsang Lhamo selitti kyseessä olevan juuri tuo teos vaelluksesta länteen. Hän oli ennen Amerikkaan saapumistaan matkannut ensin Tiibetistä Nepaliin ja sieltä Intiaan ja Intiasta edelleen Amerikkaan, missä hän on nyt asunut jo 22 vuotta. Juttelemme siitä, kuinka kiinnostavaa olisi, jos Kelsang Lhamo voisi julkaista jotakin – edes osan – tuosta teoksesta. Hän selittää, että sitten voi olla sen aika, kun hän on ensin saanut elämäkertatyönsä E. Gene Smithin elämästä täysin valmiiksi [5]. Noiden runojen joukossa on myös Kailash-vuorella syntyneitä runoja, joiden Kelsang Lhamo ajattelee olevan sellaisia, että ne voisivat sopia julkaistaviksi. Kelsang Lhamo palaa muistoissaan Kailash-vuorelle. Hän oli jättänyt koulunsa ja lähtenyt Kailash-vuorelle ollessaan 15-vuotias. Hän oleskeli siellä noin kolme kuukautta ja kirjoitti silloin paljon. Hän muistelee, kuinka kaunista silloin olikaan Kailash-vuorella. Silloin ei siellä vielä ollut turisteja, toisin kuin nykyään. Hän kommentoi, että jos hän tarkastelee, miten hän kirjoitti 80- ja 90-luvulla, hänen kirjoitustyylinsä ei ole paljonkaan muuttunut. Paitsi ehkä kokemuksien suhteen: nykyään kirjoitus on hieman syvällisempää. Konferenssin aikana saimme nähdä hänellä tarkistettavana olleen painon oikovedoksen E. Gene Smithin elämäkerrasta, jonka hän on kirjoittanut tiibetiksi. Haastattelun aikana hän kertoi yrittävänsä saada englanninkielistä versiota kuntoon yhdessä sen kääntäjän kanssa.
Kirjoittamisesta
Puhumme kirjoittamisesta. Kyselen, miten hän kirjoittaa? Hän kertoo kirjoittavansa sekä kynällä ja läppärillä. Viime mainitulla kirjoittaminen alkoi vasta vuonna 2005 Amerikassa. Hän kirjoittaa lähes päivittäin ja säilyttää aina muistikirjansa ja lukee myös paljon kirjoja. Joskus käy niin, että hän näkee hyvin kiinnostavia runoja. Silloin hän saattaa jäljentää ne talteen muistikirjaansa ja sitten yrittää kirjoittaa samantapaisella tyylillä. Se on kuin opiskelisi kirjoittamista. Kuin tuo jäljennetty runo toimisi esimerkkinä. Hän käyttää termiä dper brjod, jota käytetään tiibetiläisessä runouden opiskelussa sille, kun opiskelijat kirjoittavat omia säkeitään mutta ottaen mallia erilaisista tavoista rakentaa säkeitä. Olen aiemmin saanut vastaanottaa Kelsang Lhamolta erään hindinkielisen runon, jonka hän oli kääntänyt tiibetiksi. Mutta englanninkielistä runoutta hän ei lue – hän kertoo, ettei se vieläkään vetoa hänen tunteisiinsa samalla tavoin kuin hänen äidinkielellään kirjoitetut tekstit, mutta joihinkin englanninkielisiin lauluihin hän on tutustunut. Hän mainitsee laulun “Country Road” [6], josta hän sanoo nauttineensa.
Kysyn Kelsang Lhamolta, mikä on hänen neuvonsa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita kirjoittamisesta? Kelsang Lhamo neuvoo valitsemaan kirjoituksista sopivia julkaistaviksi. Jos ajattelee kirjoittavansa jotakin julkaisua varten silloin siitä ei tule autenttista. Hän kertoo aina kirjoittavansa mitä ajattelee. Sitten valitsevansa myöhemmin. Jos joku sanoo, että joku kirjoitus on hyvä, ja hänen tulisi julkaista se, silloin hän harkitsee asiaa.
Kyselen vielä mitä Kelsang Lhamo ajattelee elämästä USAssa? Hän vastaa pitävänsä elämää USAssa hyvänä ja ihanana ja mainitsee erityiseksi syyksi sen, koska on paljon sosiaalisia medioita. Hämmästyn ja kysyn pitääkö kirjailija sosiaalisesta mediasta? Hän mainitsee Facebookin ja We Chatin. Jos on erityiseltä tuntuva päivä, hän on laittanut sinne joitain runoja. Facebookiin vain tiibetinkielisiä. Mutta hän lopetti muutama vuosi sitten, koska Facebook vei niin paljon aikaa. Nykyään hän kertoo lähettävänsä runoja kirjeissä ystävilleen. Olen itsekin saanut kunnian vastaanottaa muutamia niistä viesteissä häneltä usein jonkin kauniin kuvan yhteyteen kirjoitettuna.
Blogissa julkaistaan myös Kelsang Lhamon kaksi runoa “Ganden ngachö” (dGa’ ldan lnga mchod) ja “Suokaa minulle siunauksenne!” (dNgos grub cig gnongs shig) käännettynä suomeksi. Runot voi lukea täältä.
Viitteet
1. BDRC:n sivut löytyvät osoitteesta: https://www.bdrc.io/ (Katsottu 16.11.2022.)
2. Muut suomennokseni Kelsang Lhamon runoista ovat vielä toistaiseksi julkaisemattomia paitsi tämän blogitekstin yhteydessä julkaistavat suomennokset hänen kahdesta runostaan.
3. Dharamsalassa oli siihen aikaan kun oleskelin siellä 1990-luvulla sekä huomattavasti aiemmin saapuneita tiibetiläisiä sekä heidän jälkeläisiään sekä joukko tiibetiläisiä, jotka olivat saapuneet verrattain äskettäin. Heihin viitattiin joskus ilmaisulla gsar ’byor, “uudet tulokkaat” tai “äskettäin saapuneet”.
4. Olen kirjoittanut näistä teoksista kahdesta viimeeksi mainitusta artikkelissani, joka ilmestyi elektronisessa tieteellisessä lehdessä Revue d’Etudes Tibétaines (no. 37, December 2016: 490-514): ”Characters in Modern Tibetan Fiction Set in Pre-1950s Central Tibet: Aristocrats, Common Folk and Others” (webaddress:
http://www.digitalhimalaya.com/collections/journals/ret/index.php?selection=8).
5. Kelsang Lhamon kirjoittama E. Gene Smithin elämäkerta julkaistiin alkuvuodesta 2023.
6. Kyseessä on John Denverin laulu “Take Me Home, Country Roads”.