Perjantaina 25.8. Suomen Himalajan-tutkimuksen seura vihdoin teki kauan suunnitellun retken Alastarossa sijaitsevaan Tiibetin taiteen museoon. Tapasimme ensin Loimaalla, missä kävimme tutustumassa Loimaan taidetalon näyttelyihin ja Alpo Jaakolan patsaspuistoon. Loimaalta matkustimme sitten Alastaron vanhalle kansakoululle, jossa muusikko, taiteilija ja meditaatio-opettaja Pekka Airaksinen asui sekä järjesti jooga-, meditaatio- ja taidetapahtumia melkein kuolemaansa asti toukokuussa 2019. Airaksinen oli elämänsä aikana kerännyt suuren kokoelman tiibetiläistä taidetta, jota hän myös myi, samoin kuin muita Intiasta ja Nepalista hankkimiaan esineitä. Pari vuotta ennen hänen kuolemaansa syntyi ajatus museon perustamisesta.

Airaksisella oli pitkäaikaisia henkilökohtaisia kontakteja nepalilaisiin taidekauppiaissukuihin, joiden välityksellä hän osti suurimman osan esineistöstä. Suhteidensa ansiosta hänen ei tarvinnut kierrellä kauppoja, vaan kauppiaat tulivat esittelemään varastojensa parhaimpia töitä hänen hotellihuoneeseensa, missä hän valitsi haluamansa teokset. Koska Airaksinen oli syvällisesti perehtynyt Tiibetin buddhalaisuuteen ja sen taiteeseen – ja oli itsekin taiteilija – hän osasi hankkia erittäin laadukkaan kokoelman. Pieniä osia Airaksisen kokoelmasta on ollut esillä monissa erilaisissa näyttelyissä vuosikymmenien aikana.

Kun saavuimme museoon, meidät otti vastaan Maarit Vainio, joka nykyään asuu talossa ja pitää yllä museota. Hän on myös jooga- ja meditaatio-opettaja ja jatkaa Airaksisen perintöä pitämällä kursseja Alastarossa. Ulkoa päin katsottuna rakennus näyttää tyypilliseltä vanhan ajan maalaiskansakoululta, mutta sisällä aukeaa aivan toisenlainen maailma. Hirsiseinillä riippuu thangka-maalauksia, sekä perinteisissä brokadikehyksissä että länsimaisittain kehystettyinä. Thangkojen lisäksi esillä on Airaksisen omia värikkäitä, abstrakteja maalauksia. Patsaita kimaltelee lasisissa vitriineissä ja antiikkihuonekalujen päällä, nurkissa irvistelee tiibetiläisiä rituaalinaamioita. Katossa roikkuu länsimaisia antiikkivalaisimia ja tiibetiläisen temppelin värikkäitä kangaskoristeita, lattioilla on itämaisia mattoja, seinien vierellä meditaatiotyynyjä. Siellä täällä näkyy muutakin tiibetiläistä rituaaliesineistöä: vajroja, soivia kulhoja, suitsukeastioita, rukousmyllyjä. Vierailuun varattu kolme tuntia tuntui jäävän lyhyeksi runsaan esineistön ja suurten maalausten loputtomien yksityiskohtien tarkastelussa. Silti esillä on vain osa Airaksisen kokoelmista. Sitä paitsi läheskään kaikki teokset eivät edes ole Alastarossa, vaan lisää löytyy Siikaisista, Pyntäisten kylästä, missä toimii toinen Airaksisen kokoelmille omistettu museo entisessä kunnalliskodissa. Sen pihalla sijaitsee myös Suomessa harvinainen nähtävyys: aito tiibetiläinen stupa, jonka rakentamisen Airaksinen organisoi parikymmentä vuotta sitten lama Pema Wangyalin kanssa. Ehkä seuraava museoretkemme suuntautuu Siikaisiin.

Pekka Lehtisalo